|
|
|
U U T I S E T
4. Kesäkuuta Kaikenlaista on taas sattunut 26.toukokuuta Davy ja Silvi tarkastettiin silmiltään, molemmat olivat edelleen terveitä kaikilta osin ja saivat kehuja myös hyvin käyttäytymisestä, lääkäri oli oikein ihastunut heihin. Davy on matkannut takaisin kotiinsa joku aika sitten, lähinnä sen takia jahka Silvi aloittaa juoksunsa niin ei ole yllätysmomentteja matkassa, kun on omasta takaa jo innokas nuori herra.. Eilen ja tänään kävimme ensimmäiset uintireissut ja yllättäen kun on jokunen tassupari, sitä hienoa merihiekkaa on riittänyt..Lisäksi Lily oli ahminut tätä hiekkaa jostain syystä ja asiahan selvisi kun hän oksenteli koko yön. Aamulla vanharouva oli vaisuna, olo kuitenkin piristyi, kiitos kotiapteekin, mutta tarvii käydä tsekkaamassa onko tuommoiseen hiekan syömiseen mitään syytä. Ja jos ei Lilyn oksentelussa olisi ollut tarpeeksi, niin kanirouvamme Vadelma on osoittanut myös olevansa hiukan kipeä. Onneksi minulla on aina joka kaninomistajan pelastaja lääkekaapissa, nimittäin parafiini, joten pääsimme heti aloittamaan lääkityksen suolitukosta vastaan, karvanlähtö on jotain aivan mahdotonta. Lisäksi Vadelma oli hiukan kuivunut, joten haimme nesteytysvälineet. Kylläpä sitä on ollut taas vapaapäiväksi tohinaa. Ja koska uintireissulle saimme kuvaajankin mukaan niin jokunen uusi kuvakin voi jossain vilahtaa, samalla päivittelin jotain ikuisuusrojekteja etiäpäin..Ollapa lisää vapaapäiviä!
23. Huhtikuuta Davyn ja Silvin kotiutuminen On mennyt oikein hyvin. Davylla on sen verran iso ja järkähtämätön ego, ettei Johnny ole kyseenalaistunut hommaa ollenkaan. Päinvastoin, on ottanut hyviä vaikutteita itsevarmasta lajitoveristaan. Pölyttyneet lelutkin ovat saaneet kyytiä, Davy rakastaa leluja, koko kolme vuotiaan koiran innolla. Isoimmilla leluilla on kiva mäiskiä itseänsä kylkiin mutta keltainen kumitutti on silti suosikki, vaikka se onkin jo hieman kärsinyt käsittelystä. Johnny on myös huomannut, että tämä pieni Silvi onkin tyttö! Hän onkin yrittänyt vienosti flirttaillen lähestyä tuota hemaisevaa naista, mutta hitsit mikä äkäpussi siinä piileekään. Silvi hiukan hämää, se antaa päällepäin vaatimattoman ja erittäin kiltin kuvan itsestään, kuten Ellikin käydessään sanoi, mutta kyllä sieltä luonnetta löytyy. Kun menemme juoksemaan metsään, se musta kanuunankuula mikä starttaa ja pyörii kiihtyvällä vauhdilla ympäristössä, on Silvi..Vauhti on jotain älytöntä, vaikka vakiokalustokin revittelee hullua vauhtia niin Silvin kyyti on jotain uskomatonta. Davysta kyllä huomaa hyvin helposti, jos liikuntaa ja aktiviteettteja ei ole saatu tarpeeksi, koira alkaa käyttäytyä vähän siihen malliin, että helpompi kun lähtee heti edes pitkälle lenkille. Lelutkin säilyy ehjempänä ;) Petuun Davy ja Silvi on vaikuttaneet piristävänä, Pappa on pistänyt leikiksi leluilla, joka on aika ennenkuulumatonta sisätiloissa :)
23. Huhtikuuta 11-14.4 Ruotsin reissu ja uusi perheenjäsen
Testi meni oikein loistavasti, Moa taisteli täydellä puruotteella, lähti vieheen perään salamannopeasti, otti rätistä kiinni, ravisteli ja lähti tuomaan Sannille. Paikallaolossa Moa seisoi todella rauhallisesti, haisteli maata ja nyppi ruohoa ihan minimaalisesti, tuomari olisi halunnut antaa tästä tuloksen 3, mutta oli kuulema pakko antaa 4, kun erehtyi ruohoa maistamaan. Sannin oma lehmänalku :D Kaapupukuisen naisen hyppiessä metsässä, Moa oli hyvin tarkkaavainen ja lähti heti juoksemaan piilolle. Koiran käytöksestä oli hiukan luettavissa, että ehkä epäili kyseessä olevan hakuharjoituksen, koska käväisi piilolla ja tuumasi että ei ole rullaa eikä palkkaa ja lähti takaisin Sannin luo. Kävi kuitenkin myöhemmin taistelemassa kaapupukuisen luona rätistä. Haalarilla Moa reagoi nopeasti ja palautui nopeasti. Toki nuoren koiran tavoin vähän katseella kuittasi. Sanni sen sijaan sai moitteita armeijamaisesta olemuksestaan sekä kehumisestä, hän oli kuin Kersantti Karoliina konsanaan kun Sanni sanoi "HYVÄ!" Moalle. Voitte uskoa miltä ruotsalaisten iloinen ja laulavainen "braaaaaaa" kuulostaa jäykän suomalaisen "hyvän" rinnalla. Räminäpuolilla Moa reagoi pienesti väistäen ja heti kontaktia ottaen ja palautuen. Tuomari kehui oikein loistavaksi. Kummituksilla Moa otti kontaktia heti molempiin kummituksiin, nosti hännän tötterölle ja murisi karvat pystyssä sekä haukkui. Ei antanut periksi ja aika pian tajusi että nehän on ihmisiä, omiin silmiin nopeiten kaikista niistä koirista mitä testin aikana katsoin. Siinä vaiheessa kun koira päästettiin irti ja muut menivät epäilevästi tutkimaan kummituksia, Moa meni häntä iloisesti heiluen tervehtimään että "hahaa, haistimpas teidät". Sannin mennessä ns. avittamaan, oli se jo turhaa. Koira pomppi iloisesti vaikka kummituksella oli vielä lakki päässä ;) Ampumisessa Moa vähän hiljensi taistelua kuultaessa ekat paukut, mutta jatkoi. Neljännellä laukauksella otti ihan aavistuksen painetta, josta johtuen suu aukesi ja koira istahti Sannin viereen, varmuudeksi. Moahan ei ole koskaan kuullut ampumista. No mutta, laukausvarma siitäkin. Ja tuomarilta sain kuulla kysymyksen otammeko koiralla puruja ;) Balderin testi meni myös todella hyvin, hän on ehkä vähän aavistuksen kovempi kuin Moa sekä ei niin kiinnitä huomiota mitä ympäristössä tapahtuu. Balder on myös laukausvarma. Testaukset olivat ohi muistaakseni viiden aikaan meidän aikamme, meillä oli tarkoitus vielä kahvitella paikanpäällä mutta Kreivis -kennelin Riitta kutsui meidät luokseen, joten suuntasimme vielä hänen luokseen kahville, ja mahtaville kahvileiville sekä pentuja katsomaan. Päivä oli todella pitkä, isot kiitokset järjestäjille, Ulricehamnin käyttökoiraklubille, Ninalle, Riitalle seurasta, kahvista, pennuista sekä kuvaamisesta kiitokset Riitan lisäksi myös Annelielle. Seuraavana päivänä ääni lähti vähän heikosti, jalkojen kastumisesta johtuen. Mutta innokkaasti tallille lampaita hakemaan paimennusta varten. Koska edellisenä päivänä oli satanut sen verran, emme voineet olla ulkona, todella sääli, koska kuviakaan ei sisältä taida pahemmin olla. Moa toimi oikein hyvin ensikertalaiseksi, kuulema niin hyvin että ensi kesänä alokasluokkaan kisaamaan ;) Pääsimme ulos kokeilemaan ankkojakin, nekin menivät oikein mahtavasti. Ja Sanni taisi saada paimennuskärpäsen pureman ;) Loppupäivä meni ihan ollessa, Moan emän Movin pentuja pallotellessa, Gotlannin kaneja rapsutellessa, marsunpoikasia ihmetellessä ja karanneita kalkkunoita paimentaen. Perheen bortsu ne kalkkunat taisi kuitenkin paimentaa, ovat sen verran kovia sähisemään. Maanantai aamu ei kerennyt valjetakaan, kun pakkasimme tavaramme sekä lampaamme autoon ja lähdimme satamaa kohden. Nyt meillä molemmilla, Sannilla ja minulla, on oikeat ruotsalaiset lypsävät lampaat, Gotlannista lähtöisin. Sannilla on numero 5 ja minulla numero 7. Kyllä hetki mietittiin otetaanko me nuo lampaat ja mitä me niillä teemme...omani on löytänyt paikkansa, lämmittää takalistoani tässä tietokonetuolilla istuessa. Mahtava reissu, tapaamme taas! Oma kotimatka teki pienen mutkan Helsingin kautta, Davy ja Silvi tulivat kyläilemään, Silvi olisi tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta. Davy tuli siinä samalla vähän siivellä, taitaa mamilla olla jo kauhea ikävä pientä kullanmuruaan ja kovasti toivoo, että Mikolla menisi siihen hermo ;) 22. Tammikuuta Uudet sivut!
Vihdoinkin sain uuden koneen rikkoutuneen
tilalle. Joten jos olet laittanut sähköistä postia, se on voinut hukkua :( Sivut
on siis viimein päivitetty uuteen ulkoasuun, pääsääntöisesti kokonaan, pientä
fiksailua vielä. |